Valmistuin maaliskuussa 2025 ratkaisukeskeiseksi työnohjaajaksi Oulun yliopiston jatkuvan oppimisen yliopistosta (JOY). Opinnot antoivat paljon, mutta kaikkein merkityksellisin anti oli tunne siitä, että tämä on minun juttuni. Luokkakaverit antoivat minulle lisänimen Evankelista. Ehkä se kertoo jotain innostuksestani. Kannan titteliä kiitollisuudella ja ylpeydellä.
Työnohjauksen pitäisi mielestäni kuulua kaikille ja me työnohjaajat olemme ilosanoman levittäjiä. Työnohjaus ei ole vain harvojen ylellisyyttä eikä vain sisäpiirin juttu, vaan se on työkalu parempaan (työ)elämään. Uskon vahvasti siihen, että kun ihminen tulee tietoiseksi työnohjauksen mahdollisuuksista, elämä voi olla piirun verran helpompaa, selkeämpää ja toiveikkaampaa. En väitä, että työnohjaus lopettaa sodat, mutta uskallan sanoa, että sen avulla tästä maailmasta voi tulla hieman parempi paikka elää, olla ja tehdä työtä.
Ja koska jokaisella evankelistalla on myös rukouksensa, tässä minun – Työnohjaajien iltarukous:
Voi luoja. Varjele meitä kaavoihin kangistumiselta, sillä se jos mikä syö ihmistä. Vapauta meidät myös kyynisyydeltä – se on ehkä työnohjaajan suurin synti. Jos kyynisyys meitä uhkaa, ympäröi meidät ihmisillä, jotka ovat meidän puolella ja potkivat meitä eteenpäin. Äläkä saata meitä kiusaukseen pitää toisiamme kilpailijoina. Ei, sillä me olemme kollegoja ja yhteistyökumppaneita.
Meillä tulee olla yhteinen missio: TYÖNOHJAUKSEN ILOSANOMAN LEVITTÄMINEN. Aamen.
Tässä ensimmäinen blogitekstini – matka on vasta alussa, mutta sydän täynnä innostusta ja toivoa. Lähde mukaan rakentamaan työelämää, jossa ajatukset selkeytyvät ja yhteistyö kantaa. Varaa hetki itsellesi tai tiimillesi – työnohjaus on investointi, joka kantaa kauas.
Seuraa, tykkää, jaa ja kommentoi – tai ota yhteyttä!